FCI:n 24.08.1960 hyväksymän rotumääritelmän mukainen.
Käännös SKL – FKK:n hyväksymä 03.05.1990
Mannermainen rotu.

Yleisvaikutelma: Landseerin tulee antaa vaikutelma suuresta, voimakkaasta, tasapainoisesti rakentuneesta koirasta. Erityisesti uroksella on suhteellisesti korkeammat raajat kun newfoundlandinkoiralla. Lihaksikkaiden raajojen liikkeet ovat kevyet ja maatavoittavat.

Pää: Pään on oltava leveä ja massiivinen, niskakyhmy selvä. Otsapenkereen on oltava selvä, ei kuitenkaan niin jyrkkä kun bernhardinkoiralla. Kuonon pituus on yhtä suuri kuin syvyys kuonon tyvessä. Huulet kuivat, mahdollisimman tiiviit, ei kuolaavat; ylähuuli peittää kevyesti alahuulen. Kohtuullisen voimakkaat posket, jotka liittyvät vähitellen kapenevaan kuono-osaan. Kirsu ja huulet mustat. Rypytön pää, jossa lyhyt ja hieno karva.

Silmät: Mantelinmuotoiset, keskikokoiset, suhteellisen syvällä sijaitsevat. Väriltään ruskeat tai tummanruskeat. Vaaleanruskea väri hyväksyttävä. Vilkkuluomi ei saa näkyä. Ystävällinen ilme.

Korvat: Keskisuuret, kolmiomaiset, ulottuen silmän sisäkulmaan saakka. Alhaalta vähän pyöristyneet. Korkealle, ei kuitenkaan liian taakse kiinnittyneet, sileästi ja tiiviisti päänmyötäiset. Hieno, lyhyt karvapeite. Pitempi karvoitus vain korvan takaosassa.

Purenta: Säännöllinen ja täydellinen leikkaava purenta, ts. alaleuan etuhampaat koskettavat tiiviisti yläleuan etuhampaiden takapintaa. Hampaat suorassa kulmassa luihin nähden.

Kaula: Kaula poikkileikkaukseltaan soikea, lihaksikas ja voimakas. Lähes yhtä pitkä kuin pää. Löysä kaulanahka ei toivottu.

Eturaajat: Eturaajat suorat, hyvin kulmautuneet. Kyynärpäät tiiviit. Liikkeet kevyen joustavat.

Runko: Rungon pituus noin kaksi kertaa pään pituus. Selkä jäntevä ja suora, hyvin leveä ja syvä. Voimakkaasti kaartuvat kylkiluut. Vatsalinja vain hieman nouseva. Selvästi erottuva kuve. Lantio on leveä, voimakas ja lihaksikas.

Takaraajat: Takaraajojen luusto ja lihaksisto vahva. Reisi leveä. Liikkeet vapaat ja joustavat.

Käpälät: Käpälät ovat suuret, tiiviit ns.kissankäpälät. Ei uloskiertyneet. Varpaiden välissä oltava vahvat räpylät melko pitkälle varpaiden kärkiin ulottuen.

Häntä: Vahva, korkeintaan vähän alle kinnerkulman ulottuva, tuuheakarvainen, ei kuitenkaan lippumainen. Koiran seistessä rauhallisesti on hännän oltava riippuva, kärki saa hieman kaartua. Koiran liikkuessa hännän kärki saa olla hieman kaarella suoraan ylöspäin.

Karvapeite: Karvan on oltava päätä lukuunottamatta pitkää, mahdollisimman sileää, tiheää ja hienolta tuntuvaa. Kauttaaltaan pohjavillaa, ei kuitenkaan niin tiheää kuin newfoundlandinkoiralla. Hieman aaltoileva peitinkarva selässä ja reisissä sallittua. Kun turkkia harjataan vastakarvaan, on sen palauduttava entiseen asentoonsa.

Väri: Pohjaväri on puhtaan valkoinen, jossa epäsäännöllisen muotoisia mustia läiskiä rungossa ja lanneosassa. Kaula, eturinta, vatsa, raajat ja häntä ovat valkoisia. Pää on musta. Luonteenomaista on valkea kuono-osa ja valkea, symmetrinen, ei liian leveä läpikulkeva otsapiirto. Epäpuhdas valkea ei ole virhe, mutta ei toivottavaa.

Koko: Säkäkorkeus uroksella 72 – 80 cm, nartuilla 67 – 72 cm. Pienet poikkeamat ylös- tai alaspäin voidaan hyväksyä.

Virheet: Selvät vaaleat, rikin- tai harmaankeltaiset silmät sekä liian lähekkäin sijaitsevat silmät. Heikko selkä, notkoselkä, veltto lanne, liian lyhyt rintakehä ja voimakkaasti nouseva vatsaviiva. Puutteelliset kulmaukset sekä pihtikinttuisuus.

Hylkäävät virheet: kannukset, mutkahäntä tai selän päällä rullalla kannettu häntä

 

pimu2.jpg